Kirvat eivät kasva 4 mm pidemmiksi, niillä on pullea takaruumis ja ne voivat olla monen värisiä. Lauhkeassa ilmastovyöhykkeessä ne kuuluvat pahimpiin viljelykasvituholaisiin. Siivelliset kirvat ovat viljelykasveille erityisen vahingollisia, sillä ne tuhoavat kasveja paljon tavallisia kirvoja nopeammin.
Kirvoista lyhyesti
- Millaisia kirvat ovat?
- Kun puhutaan kirvoista, tai kasvitäistä, tarkoitetaan yleensä valtavan laajaa hyönteissukua, johon kuuluu yli 4 000 eri lajia kasvituholaisia.
- Mitä voit nähdä?
- Kirvat voivat aiheuttaa kasvissa kasvuvauhdin hidastumista, kirjavia lehtiä, kellastumista, kiertyneitä lehtiä, tummumista, kuihtumista, heikkoja satoja, ja lopulta kasvin kuoleman.
- Mitä voit tehdä?
- On olemassa useita viljelytekniikoita, joilla kirvojen hyökkäyksen voi estää tai sen vaikutuksen minimoida.
Kirvan elinkaari
Kirvat voivat olla siivellisiä tai siivettömiä. Ensimmäinen talven jälkeen kuoriutuva sukupolvi on tavallisesti siivetön. Useiden sukupolvien jälkeen isäntäkasvissa voi kuitenkin olla pulaa elintilasta. Tällaisen tilanteen seurauksena syntyy sukupolvi siivellisiä kirvoja, jotka voivat lentää toisiin kasveihin. Kaikki talvella munituista munista kuoriutuvat kirvat ovat naaraita. Kevään ja kesän aikana syntyy lisää naaraspuolisista kirvoista koostuvia sukupolvia. Naaraat elävät 25 päivää, minä aikana ne voivat kukin tuottaa jopa 80 uutta kirvaa. Keväällä ja kesällä tapahtuva lisääntyminen on suvutonta – uroksia ei ole.
Kirvojen läsnäolon merkit
Kirvat käyttävät ravinnokseen nilanestettä, mikä heikentää kasvia ja aiheuttaa metabolisen epätasapainon, lehtien kiertymistä ja – äärimmäisissä tapauksissa – lehtien varisemista. Lehtien putoaminen vaikuttaa sadon määrään ja laatuun. Kirvat myös tuovat kasviin toksiineja, mikä muuttaa sen kehitystä.
Lisäksi kirvojen erittämä mesikaste on otollinen kasvualusta monenlaisille sienille, jotka estävät lehtiä saamasta kaikkea tarvitsemaansa valoa.
Kaikkein vahingollisimpia ovat kuitenkin kirvojen tuomat virukset. Kirvat, erityisesti siivelliset, voivat muutamassa sekunnissa siirtää tusinoittain viruksia sairastuneista kasveista terveisiin. Suurin ongelma on, että viruksiin ei ole parannuskeinoa. Jos kasvi, jolla ei ole sieto- tai vastustuskykyä virukselle, saa tartunnan, se johtaa väistämättä lopputuotannon heikkenemiseen.
Kirvojen torjuminen
Kirvojen hyökkäyksen voi estää tai sen vaikutuksen minimoida useilla viljelytekniikoilla. Näitä ovat:
- Munien ja aikuisten yksilöiden reservinä toimivien rikkakasvien hävittäminen
- Kasvien peittäminen hyönteisverkoilla (toisinaan hyönteismyrkyillä kyllästettyinä)
- Typpilannoitteiden liiallisen käytön välttäminen
- Korjuutähteiden poistaminen ja petoreservaatteina toimivien kasvilajien (pankkikasvit) vakiinnuttaminen
Menetelmät kirvojen torjumiseksi
Kirvojen luonnollisia vihollisia ovat leppäkertut ja harsokorennot. Harsokorennon toukat (Chrysoperla sp.) ovat kirvojen kyltymättömiä saalistajia.
